Valtioneuvosto julkaisi eilen lapsistrategian (julkaisu 2021:8). Lapsistrategian visiona on lasten oikeuksia kunnioittava Suomi. Strategia terminä ja ajatuksena voi helposti tuntua kaukaiselta ja ei kovinkaan käytännön läheiseltä. Luin strategian eilen illalla, koska halusin ymmärtää mitä se tarkoittaa käytännössä ja miksi se on tärkeää? Hoidan itse omassa työssäni paljon toimeksiantoja, joissa päämieheni on lapsi. Lisäksi avustan vanhempia niin sanotuissa lapsiriidoissa. Olen tekemisissä lasten oikeuksien kanssa viikoittain ja usein pysähdyn miettimään lapsen asemaa riitojen ja toimeksiantojen keskellä. Strategia koskee osittain näitäkin teemoja, mutta lasten oikeudet on ymmärrettävä koko lapsen elinkaarta muovaavina ja ohjaavina oikeushyvinä.
Strategian luominen koettiin tärkeäksi, koska lasten oikeuksien kannalta tärkeät päätökset ja linjaukset ovat usein hajanaisia eivätkä aina perustu johdonmukaisesti Suomen perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kunnioittamiseen. On myös nähty, että lapsen oikeuksien toteutuminen riippuu käytännössä paljolti hänen taustastaan, perheestään ja muista vastaavista seikoista.
Allekirjoitan strategian ja pidän erittäin tärkeänä, että myös kuntatasolla tämä strategia otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa. On selvää, että jos kunta haluaa olla lapsi- ja perhemyönteinen, se investoi lasten ja perheiden hyvinvointiin. Tämä on myös todellinen elin- ja pitovoimatekijä ja johtaa siihen, että kunta koetaan turvalliseksi ja halutuksi paikaksi asua. Koen itse, että päätöksentekijöiden on kuntatasollakin tärkeää helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, tarjota toimivia ja arkea sujuvoittavia julkisia palveluita ja ottaa lapsiperheet mukaan paikalliseen päätöksentekoon. Aktiivinen kansalaisyhteiskunta on tärkeää, kun tehdään päätöksiä palveluista!
Strategiassa nostettiin tärkeäksi muun muassa laadukas, yhdenvertainen ja monipuolinen varhaiskasvatus ja koulutus. Nämä toteuttavat lapsen oikeutta kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Varhaiskasvatuksen osalta koen tärkeänä sen, että päivähoitomaksut ovat kohtuullisia, ryhmät riittävän pieniä ja toimitilat terveitä. Oma kokemukseni kuopiolaisesta varhaiskasvatuksesta saa kiitettävän arvosanan. Lapseni ryhmässä opettajat ja hoitajat eivät vaihtuneet juurikaan. Lapsen näkökulmasta varhaiskasvatuksen työntekijöiden vaihtuvuus tuo turvattomuutta.
Laadukas, yhdenvertainen ja monipuolinen koulutus huolestuttaa minua ensi syksynä koulun aloittavan lapsen äitinä. Erityisesti minua mietityttää mihin suunniteltu oppivelvollisuusuudistus tulee johtamaan? Useat opettajaystäväni kritisoivat uudistusta voimakkaasti. Rahat ollaan käyttämässä vääriin asioihin. Resurssit olisi pitänyt käyttää varhaiseen ja opintojen aikaiseen tukeen. Tuen oikea-aikainen kohdentaminen olisi myös parasta syrjäytymisen estämistä. Oppivelvollisuusuudistuksen lisäksi OAJ on ottanut kantaa niin sanottuun inkluusioon, eli erityisoppilaiden sijoittamiseen osaksi tavallista opetusta. Olen itse ollut erityisopetuksessa ala-asteella ja tuntuu hurjalta, että pienryhmät ovat vähentyneet jopa kolmannekseen. OAJ on kritisoinut linjausta katastrofiksi, joka uuvuttaa opettajat ja heikentää opetuksen laatua. Itse tarvitsin varsinkin kolmena ensimmäisenä vuotena paljon apua oppimisessa ja olen onnellinen, että sain olla pienryhmässä lukemisen ja laskemisen osalta. Olisiko varoja tärkeämpää suunnata näihin asioihin kuin oppimateriaalien ja koulumatkojen kustantamiseen?
Strategian mukaan on tärkeää tunnistaa lasten moninaiset elämäntilanteet ja tarpeet ja ottaa vakavasti väkivallan, syrjinnän ja eriarvoisuuden torjunta. Strategian tarkoituksena on turvata haavoittuvassa asemassa olevien lasten asema ja tunnistaa heidän tarpeensa paremmin. Avustan työssäni paljon lapsia, joita huoltajat ovat kohdelleet kaltoin. Näissä prosesseissa mietin aina, että valitettavasti Suomi on väkivallan kehitysmaa. Tilastot osoittavat, että Suomessa perhe- ja lähisuhdeväkivalta on hyvin yleistä ja Suomi on naiselle EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Tämän on tarkoitettava myös sitä, että monet lapset altistuvat väkivaltaiselle ilmapiirille kotona, ei ainoastaan koulussa. Olen lukenut useita psykologien tekemiä analyyseja ja tutkimuksia siitä, miten väkivallan ilmapiirissä kasvaminen vaikuttaa lapsen psyykeeseen ja hyvinvointiin. Kotona koettu väkivalta voi johtaa alkoholismiin, masennukseen ja väkivallan kierteeseen omassa elämässä. Väkivaltaan käytetyt eurot Suomessa on EU-tasolla alhaisimmista päästä. Suomessa väkivaltatyö on ohjattu kunnille ja on täysin päättäjistä kiinni, miten ongelmaa hoidetaan.
Eriarvoisuus ja syrjintä ansaitsevat oman keskustelunsa. Srategia sisälsi paljon muitakin hyviä avauksia, joita käyn myöhemmin läpi. Näillä ajatuksilla kohti loppuviikkoa!
Karoliina Partanen
