SAVON SANOMAT 27.11.2020
Lapsen oikeuksien teemaviikon aiheina oli tällä viikolla oikeus tulevaisuuteen ja unelmointiin. Lapsiemme oikeus tulevaisuuteen ja unelmointiin on meidän aikuisten velvollisuus. Lastemme tulevaisuus on viimeaikaisten uutisten perustella vakavien haasteiden edessä. Lasten pahoinvointi kasvaa, jengikulttuuri voimistuu ja nuorten käyttämä väkivalta on entistä raaempaa.
Mistä tämä kehitys johtuu ja miksi ongelmat polarisoituvat? Lasten pahoinvoinnin ja käytöshäiriöiden syyksi on tarjottu politiikkojen toimesta eri syitä. Perussuomalaiset syyttävät maahanmuuttoa, vihreät asuntopolitiikkaa ja RKP sitä, että väkivaltaan ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti. Minua mietityttää miksi kukaan ei nosta keskustelun keskipisteeksi vanhempien kasvatusvastuuta ja -velvollisuutta? Yhteiskuntaa on helppo syyttää, samoin omaa sanomaa tukevia yksinkertaisuuksia. Voisiko lastemme ongelmien syynä olla kuitenkin se, että vanhemmuus on kateissa? Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta, vanhempien huomiota ja vastuunottamista sekä oikea-aikaista puuttumista käytöshäiriöihin.
Käytöshäiriön taustalla on usein esimerkiksi rajattomuutta, neuropsykiatrisia ongelmia, traumakokemuksia ja masennusta. Lasten hyvinvoinnin edistämisessä ja käytöshäiriöiden syntymisessä on tärkeintä tunnistaa ongelmat ajoissa ja samalla puuttua niihin lapsen toiminnan johdonmukaisella ohjaamisella.
Lasta pitää opettaa hallitsemaan erilaisia tunteita ja käyttäytymistä. Näiden taitojen opettamisessa huoltajien vanhemmuustaitojen vahvistaminen on tärkeää. Jos vanhemmuus on kateissa ja rajojen asettaminen hankalaa, on apua saatavilla.
Ongelmat, jotka johtavat päihteiden käyttöön, rikoskierteeseen ja sosiaaliseen eriarvoistumiseen, kehittyvät vuosien saatossa. Niiden syy ei ole COVID-19, eivätkä ne synnyt nopeasti. Olen nähnyt työssäni, että sen jälkeen, kun nuori alkaa käyttämään päihteitä, tekemään rikoksia tai lopettaa koulunkäynnin, puuttuminen ongelmakäytökseen alkaa olemaan jo todella haasteellista. Poliisin ankkuritoiminta on tehnyt erinomaista työtä nuorten parissa, mutta ongelmat on pysäytettävä ja ratkaistava ennen kuin lapsi tulee ikään, jossa ongelmat purkautuvat vakavina käytöshäiriöinä.
Mitä siis tehdä? Aikuisten tehtävänä on kaikella mahdollisella tavalla tarjota turvaverkko niille lapsille, joiden arki ei pysy kasassa koronan tai muiden syiden takia. Vaikka Kuopiossa velkaa nousee ensi vuonna asukasta kohden huolestuttavasti, on lapsiin käytettävä kaikki mahdolliset eurot. Lastensuojelun resurssit on turvattava ja apua on saatava, kun sen aika on. Perheneuvolaan pääseminen kestää Kuopiossa tällä hetkellä liian pitkään, jopa kuusi kuukautta. Myös henkilöstöresurssit ovat olleet alle valtakunnallisten suositusten. Jos lasten käytöshäiriöihin ja raaistuvaan rikollisuuteen ei puututa tarpeeksi ajoissa, on ongelmien syventymistä ja jengikulttuurin syntymistä vaikea estää täälläkään. Jokaisen on myös aika miettiä voinko minä tehdä jotain lastemme hyväksi? Yhteiskunta, koulu, opettaja, päiväkodin varhaiskasvattaja tai lastensuojelun työntekijä ei voi kantaa kaikkea vastuuta lapsistamme.
Karoliina Partanen
Asianajaja, varatuomari
