Väkivalta käsitteenä mielletään yleisesti fyysiseksi väkivallaksi. Lainsäädäntömme tunnustaa tällä hetkellä fyysisen väkivallan lisäksi ainoastaan seksuaalisen väkivallan. Väkivallan muodot ovat kuitenkin moninaisemmat. Uhrin auttamisen näkökulmasta lainsäädäntömme pitäisi tunnustaa entistä paremmin myös henkinen, taloudellinen ja digitaalinen sekä lähisuhde- ja perheen sisäinen väkivalta.
Digitaalinen väkivalta on kasvava ongelma ja se ajaa uhrin pahimmillaan tekijän täydelliseen kontrolliin. Naisten Linja Suomessa ry julkaisi syksyllä 2019 oppaan digitaalisesta väkivallasta parisuhteessa. Opas sisältää surullisia kohtaloita naisista, joiden elämästä on eristetty kontrollin avulla ihmissuhteet ja vaikeutettu jopa työssä käymistä. Kännykät ja muut mobiililaitteet mahdollistavat kontrollin aivan uudella tavalla. Väkivallan tekijä pystyy tarkkailemaan uhrinsa nettipankkia, sähköpostia, some-tilejä, olinpaikkaa ja lukuisia muita asioita osaamisensa rajoissa. Väkivallan uhri piilottelee kokemuksiaan liian usein häpeän takia. Uhri asemassa olevan tulisi saada apua sitä hakiessaan, jolloin viranomaisten osaaminen korostuu. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi huhtikuussa 2019 päätöksen, jolla se ohjeisti poliisiviranomaista tekemään rikosilmoituksen lähisuhdeväkivallasta. Päätöksen perusteluista ilmenee, että poliisi ei ollut tehnyt rikosilmoitusta perheväkivallasta, koska tapahtumapaikalla oli poliisin mukaan epäselviä olosuhteita johtuen päihtymystilasta. Poliisin antaman selvityksen mukaan perheväkivallasta oli turha kirjata rikosilmoitusta, koska ”asiat eivät muutu niin kauan kuin pariskunta on parisuhteessa”. Apulaisoikeuskansleri lausui, että voimassa oleva lainsäädäntö korostaa viranomaisen vastuuta parisuhdeväkivaltaan puuttumisessa.
Väkivallan uhrin auttaminen vaatii puheiden lisäksi tekoja ja asennemuutosta. Haluaisin nähdä naisten lisäksi myös suomalaisten miespoliitikkojen ja eturivin vaikuttajien nousevan kampanjoimaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Asian esille nostaminen moninaisilta tahoilta voisi johtaa siihen, että uhri uskaltaisi kertoa asiastaan entistä useammin ja väkivallan kierre saataisiin katkaistua.
Jos olet joutunut tai joudut väkivallan uhriksi muista, että se ei ole sinun vikasi. Aina löytyy ihminen tai taho, joka voi auttaa ja haluaa auttaa. Pahan voittaminen edellyttää hyvien välinpitämättömyyttä, mutta ainakaan minä en suostu olemaan välinpitämätön naisiin kohdistuvan väkivallan edessä.
Karoliina Partanen
asianajaja, varatuomari, naisasianainen
SAVON SANOMAT 25.11.2019
Suomi isännöi Stop the backlash-konferenssia Helsingissä tällä viikolla. Konferenssi liittyy tänään (25.11) vietettävään kansainväliseen naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi YK:n toimesta julistettuun päivään. Konferenssi ja päivä ovat ajankohtaisia, sillä edelleen niin Suomessa kuin muissa EU-maissa naisiin kohdistuva väkivalta on suurin ihmisoikeusloukkaus. Osassa jäsenmaita naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei edes pidetä rangaistavana.
Erityisesti naisiin kohdistuva väkivalta kumpuaa tutkimusten mukaan kunnioituksen puutteesta ja sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Väkivalta kitketään vain tekojen kautta. YK:n entinen pääsihteeri Ban Kimoon on todennut, että ”riko hiljaisuus kun näet naisia ja tyttöjä vastaan kohdistuvaa väkivaltaa. Älä pysy sivussa, toimi”.
Väkivalta käsitteenä mielletään yleisesti fyysiseksi väkivallaksi. Lainsäädäntömme tunnustaa tällä hetkellä fyysisen väkivallan lisäksi ainoastaan seksuaalisen väkivallan. Väkivallan muodot ovat kuitenkin moninaisemmat. Uhrin auttamisen näkökulmasta lainsäädäntömme pitäisi tunnustaa entistä paremmin myös henkinen, taloudellinen ja digitaalinen sekä lähisuhde- ja perheen sisäinen väkivalta.
Digitaalinen väkivalta on kasvava ongelma ja se ajaa uhrin pahimmillaan tekijän täydelliseen kontrolliin. Naisten Linja Suomessa ry julkaisi syksyllä 2019 oppaan digitaalisesta väkivallasta parisuhteessa. Opas sisältää surullisia kohtaloita naisista, joiden elämästä on eristetty kontrollin avulla ihmissuhteet ja vaikeutettu jopa työssä käymistä. Kännykät ja muut mobiililaitteet mahdollistavat kontrollin aivan uudella tavalla. Väkivallan tekijä pystyy tarkkailemaan uhrinsa nettipankkia, sähköpostia, some-tilejä, olinpaikkaa ja lukuisia muita asioita osaamisensa rajoissa. Väkivallan uhri piilottelee kokemuksiaan liian usein häpeän takia. Uhri asemassa olevan tulisi saada apua sitä hakiessaan, jolloin viranomaisten osaaminen korostuu. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi huhtikuussa 2019 päätöksen, jolla se ohjeisti poliisiviranomaista tekemään rikosilmoituksen lähisuhdeväkivallasta. Päätöksen perusteluista ilmenee, että poliisi ei ollut tehnyt rikosilmoitusta perheväkivallasta, koska tapahtumapaikalla oli poliisin mukaan epäselviä olosuhteita johtuen päihtymystilasta. Poliisin antaman selvityksen mukaan perheväkivallasta oli turha kirjata rikosilmoitusta, koska ”asiat eivät muutu niin kauan kuin pariskunta on parisuhteessa”. Apulaisoikeuskansleri lausui, että voimassa oleva lainsäädäntö korostaa viranomaisen vastuuta parisuhdeväkivaltaan puuttumisessa.
Väkivallan uhrin auttaminen vaatii puheiden lisäksi tekoja ja asennemuutosta. Haluaisin nähdä naisten lisäksi myös suomalaisten miespoliitikkojen ja eturivin vaikuttajien nousevan kampanjoimaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Asian esille nostaminen moninaisilta tahoilta voisi johtaa siihen, että uhri uskaltaisi kertoa asiastaan entistä useammin ja väkivallan kierre saataisiin katkaistua.
Jos olet joutunut tai joudut väkivallan uhriksi muista, että se ei ole sinun vikasi. Aina löytyy ihminen tai taho, joka voi auttaa ja haluaa auttaa. Pahan voittaminen edellyttää hyvien välinpitämättömyyttä, mutta ainakaan minä en suostu olemaan välinpitämätön naisiin kohdistuvan väkivallan edessä.
Karoliina Partanen
asianajaja, varatuomari, naisasianainen
SAVON SANOMAT 25.11.2019
Suomi isännöi Stop the backlash-konferenssia Helsingissä tällä viikolla. Konferenssi liittyy tänään (25.11) vietettävään kansainväliseen naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi YK:n toimesta julistettuun päivään. Konferenssi ja päivä ovat ajankohtaisia, sillä edelleen niin Suomessa kuin muissa EU-maissa naisiin kohdistuva väkivalta on suurin ihmisoikeusloukkaus. Osassa jäsenmaita naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei edes pidetä rangaistavana.
Erityisesti naisiin kohdistuva väkivalta kumpuaa tutkimusten mukaan kunnioituksen puutteesta ja sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Väkivalta kitketään vain tekojen kautta. YK:n entinen pääsihteeri Ban Kimoon on todennut, että ”riko hiljaisuus kun näet naisia ja tyttöjä vastaan kohdistuvaa väkivaltaa. Älä pysy sivussa, toimi”.
Väkivalta käsitteenä mielletään yleisesti fyysiseksi väkivallaksi. Lainsäädäntömme tunnustaa tällä hetkellä fyysisen väkivallan lisäksi ainoastaan seksuaalisen väkivallan. Väkivallan muodot ovat kuitenkin moninaisemmat. Uhrin auttamisen näkökulmasta lainsäädäntömme pitäisi tunnustaa entistä paremmin myös henkinen, taloudellinen ja digitaalinen sekä lähisuhde- ja perheen sisäinen väkivalta.
Digitaalinen väkivalta on kasvava ongelma ja se ajaa uhrin pahimmillaan tekijän täydelliseen kontrolliin. Naisten Linja Suomessa ry julkaisi syksyllä 2019 oppaan digitaalisesta väkivallasta parisuhteessa. Opas sisältää surullisia kohtaloita naisista, joiden elämästä on eristetty kontrollin avulla ihmissuhteet ja vaikeutettu jopa työssä käymistä. Kännykät ja muut mobiililaitteet mahdollistavat kontrollin aivan uudella tavalla. Väkivallan tekijä pystyy tarkkailemaan uhrinsa nettipankkia, sähköpostia, some-tilejä, olinpaikkaa ja lukuisia muita asioita osaamisensa rajoissa. Väkivallan uhri piilottelee kokemuksiaan liian usein häpeän takia. Uhri asemassa olevan tulisi saada apua sitä hakiessaan, jolloin viranomaisten osaaminen korostuu. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi huhtikuussa 2019 päätöksen, jolla se ohjeisti poliisiviranomaista tekemään rikosilmoituksen lähisuhdeväkivallasta. Päätöksen perusteluista ilmenee, että poliisi ei ollut tehnyt rikosilmoitusta perheväkivallasta, koska tapahtumapaikalla oli poliisin mukaan epäselviä olosuhteita johtuen päihtymystilasta. Poliisin antaman selvityksen mukaan perheväkivallasta oli turha kirjata rikosilmoitusta, koska ”asiat eivät muutu niin kauan kuin pariskunta on parisuhteessa”. Apulaisoikeuskansleri lausui, että voimassa oleva lainsäädäntö korostaa viranomaisen vastuuta parisuhdeväkivaltaan puuttumisessa.
Väkivallan uhrin auttaminen vaatii puheiden lisäksi tekoja ja asennemuutosta. Haluaisin nähdä naisten lisäksi myös suomalaisten miespoliitikkojen ja eturivin vaikuttajien nousevan kampanjoimaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Asian esille nostaminen moninaisilta tahoilta voisi johtaa siihen, että uhri uskaltaisi kertoa asiastaan entistä useammin ja väkivallan kierre saataisiin katkaistua.
Jos olet joutunut tai joudut väkivallan uhriksi muista, että se ei ole sinun vikasi. Aina löytyy ihminen tai taho, joka voi auttaa ja haluaa auttaa. Pahan voittaminen edellyttää hyvien välinpitämättömyyttä, mutta ainakaan minä en suostu olemaan välinpitämätön naisiin kohdistuvan väkivallan edessä.
Karoliina Partanen
asianajaja, varatuomari, naisasianainen
