Tarvitsemme rohkeutta yrittää, epäonnistua ja hypätä uuteen
Kuukausi sitten vedin aamulla kahvit niin sanotusti väärään kurkkuun, kun luin Helsingin Sanomien artikkelin Saimi Hoyerin konkurssista. Artikkeli oli pilkallinen ja ivaava. Kirjoittaja tuntui hykertelevän viisailla sanoillaan rohkean yrittäjän vastoinkäymisen kustannuksella. Vihastumista seurasi mielialan nousu, kun yrittäjät yhteisessä rintamassa nousivat puolustamaan Hoyeria ja kertomaan omista yrittämiseen liittyvistä vastoinkäymisistään. Kirjoittelun jälkeen jäin pohtimaan mikä meissä on vikana, kun toisen epäonnistuminen tai menestyminen saa tunteet kärjistymään? Menestyminen ja isot tulot johtavat edelleen kirjoitteluun liiallisista tuloista. Harvemmin kirjoitetaan yrittämisen arjesta, vaikeuksista ja työn tekemisen määrästä, jota hyvät ansiot ovat edeltäneet.
Yrittäminen Suomessa ei ole helpoin pala kakkua verojen, sääntöjen, kateuden ja byrokratian takia. Ajatus yrittämisestä tuntuu edelleen olevan vain joidenkin asia. Polut yrittäjiksi syntyvät yleensä opiskelujen perusteella, ei sen takia, että yrittämistä pidettäisiin yhteiskunnassamme arvostettavana, haluttavana ja tavoiteltavana asiana. Suomi tarvitsee yrittämisen reformin, jossa yrittäjyys nostetaan yhtä tavoiteltavaksi ammatiksi kuin lääkäri, opettaja tai juristi. Yrittämistä tulee opettaa jo varhaiskasvatuksessa leikin varjolla. Kun lapset saadaan kiinnostumaan yrittämisestä, aukeaa yrittämiselle aivan uudet virrat Suomen kaltaisessa pienessä maassa. Lisäksi meidän pitää joustavoittaa yrittämisen aloittamista ja verojen maksuja.
Suomen yrittäjistä yli puolet on itsensä työllistäjiä. Ammatit ovat eriytyneet voimakkaasti sukupuolen mukaan, kuten Suomessa ylipäätään. Tärkeimpiä ammattiryhmiä naisilla yrittämisen saralla on kulttuuri- ja käsityöalojen ammatit sekä palvelualan työntekijäammatit. Vain noin viisi prosenttia itsensä työllistävistä naisista toimi rakentamisen, kuljetuksen ja teollisuuden ammateissa, kun miehillä vastaava luku on noin 40 prosenttia. Nais- ja miesvaltaiset alat ovat suurin syy siihen, että naisen euro on miehen euroa pienempi. Tämä johtaa tuloerojen lisäksi siihen, että perhevapaita ei käytetä tasavertaisesti miesten ja naisten kesken. Suomessa vallalla oleva voimakas jako naisten ja miesten töihin ei ole juurikaan vähentynyt viimeisen 30 vuoden aikana. Lainsäätäjänä haluan vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa meillä ei ole enää sukupuolittuneet työ- ja yrittäjämarkkinat. Työ- ja perhe-elämän yhdistämistä tulee entisestään joustavoittaa.
Naisilla on viimeaikaisten tutkimusten mukaan halua kasvaa ja ottaa riskiä. Rahoituksen saaminen on naisilla useasti vaikeampaa kuin miehillä. Miehet rahoittavat edelleen enemmän miehiä kuin naisia. Lainsäädännöllä asiaan on vaikea puuttua, mutta keskustelua asiasta on herätettävä. Nyt on aika nostaa naisyrittämisen rimaa!
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (kok.)
