Vapaus ja vastuu
Viime viikkoina Suomessa on puhuttu vapauksista ja vastuista. On vedottu sananvapauteen, vapauteen olla sellainen kuin on, vapauteen kertoa mielipiteensä ja vapauteen arvostella ja kirjoittaa sekä tehdä johtopäätöksiä kysymättäkin. On vaadittu ihmisiä ottamaan vastuuta puheistaan ja kantamaan raskas ristinsä. On valittu puolia, puolustettu vapautta tai vastuuta. Keskusteluja seuratessani, olen pohtinut, onko kukaan puhunut sekä vapaudesta että vastuusta? Onko niin, että vapaus ja vastuu eivät kävele enää käsi kädessä, vaan ne ovat siirtyneet kulkemaan eri suuntiin, toinen länteen ja toinen itään, mahdollisimman kauaksi toisistaan?
Vapaudet, kuten sanan-, uskonnon-, ja mielipiteenvapaus, ovat saavutettuja ja taisteltuja perusoikeuksia Suomessakin. Meidän on huolehdittava siitä, että niitä ei heikennetä. Suomi on oikeusvaltio ja suomalainen demokratia nojaa oikeusvaltioon. Oikeusvaltio ja perusoikeuksien kunnioittaminen on Suomen valtiosäännössä vahvistettuja periaatteita, joihin Suomi on sitoutunut myös EU:n jäsenenä sekä osana kansainvälisiä velvoitteitaan. Minulle päättäjänä on kaikista tärkeintä kunnioittaa ja vaalia demokratiaa sekä oikeusvaltioperiaattetta. Ilman demokratiaa ja oikeusvaltiota meillä ei ole vapauksia, vain vastuita. Itse en halua kulkea siihen suuntaan.
Meidän jokaisen tulisi muistaa kaikessa tekemisessään, että vapauden tärkeä osatekijä on vastuu. Vastuu siitä miten me käytämme esimerkiksi sananvapautta. Puheet ja otteet kovenevat, jakaantumista tapahtuu ja ihmisiä verrataan eläimiin. Mitä tällä saavutetaan? Ainakin jakautunut kansakunta.
Poliitikkona haluan itse korostaa sitä, että poliittinen kantani ei ole identiteettini. Olin jo viime hallituskaudella hyvin huolissani siitä, että identiteettipolitiikka on rantautumassa myös Suomeen. Identiteettipolitiikan juuret löytyvät Yhdysvaltojen kansalaisoikeustaisteluista 1960-luvulta. Identiteettipolitiikka asettaa minulle tärkeän liberaalin suvaitsevaisuuden tukalaan asemaan nostamalla yhteiskunnalliseen keskusteluun eri ryhmien etuoikeutetut ja syrjityt asemat. Keskustelu on todella tärkeää ja välttämätöntäkin, mutta meidän pitää kantaa puheistamme vastuuta, jotta keskustelu ei kärjisty. Identiteettipolitiikkaa menee helposti siihen, että yhteiset poliittiset päämäärät sumentuvat ja keskustelu ohjautuu väittelyyn oikeasta ja väärästä sekä jaotteluun me ja te.
Ristiriidat kärjistyvät, kun keskustelijat kokevat kovin eri tavoin, ketkä ovat yhteiskunnassamme oikeutettuja ja ketkä syrjittyjä. EVA teki vuonna 2021 Suomessa arvo- ja asennetutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset kokevat olevansa ensisijaisesti suomalaisia, eivät jakolinjojen mukaisesti liberaaleja tai konservatiiveja. Suomalaiset korostavat tutkimuksen mukaan yhdistäviä, ei erottavia tekijöitä. Eri väestöryhmien identiteettiprofiilit ovat tutkimuksen mukaan Suomessa varsin yhteneviä. Viisi keskeisintä identiteettiin liittyvää tekijää olivat suomalaisuus, äidinkieli, terveydentila, harrastukset ja ammatti. Vähiten meitä määrittelee kyselyn mukaan uskonto, yhteiskuntaluokka, ulkonäkö, ihonväri ja seksuaalinen suuntautuminen. Kuitenkin eniten palstatilaa lehdissä saavat kirjoitukset, jotka kyselyn mukaan määrittelevät vähiten identiteettiä. Miksi? Ehkä myyvien otsikoiden takia?
Kokoomus ei hyväksy syrjintää, rasismia tai tasa-arvoa heikentäviä tekijöitä. Meillä on nollatoleranssi rasismille. Minä en sulje silmiäni rasismilta tai syrjinnältä. Taistelen vastaan kaikkea sortoa. Aion taistella myös sen puolesta, että me jokainen opimme virheistämme ja opimme ajattelemaan uudella tavalla. Aion myös puuttua epäkunnioittavaan puheeseen, sillä vaikeistakin asioista voi keskustella toista kunnioittaen, syrjimättä tai arvostelematta henkilöä.
Minäkään en ole täydellinen. Opittavaa on. Viimeksi minua opetti 9-vuotias poikani. Olimme potkulautailemassa ja paikalla ollut tummaihoinen poika lautaili todella upeasti. Olin juuri sanomassa pojalleni, että ”katso miten hienosti tuo tummaihoinen poika lautailee”. Poikani ehti minua ennen ja sanoi, että ”äiti katso miten tuo keltalippispäinen poika osaa lautaillaan hienosti”. Pysähdyin tuohon hetkeen. Sanoin pojalleni, että opetit äidille juuri todella tärkeän asian elämästä. Samalla tunsin suunnatonta ylpeyttä pojastani. Maailma paranee ja meidän on huolehdittava siitä, että kehitystä ei estetä jakamalla tätä upeaa maata ”meihin ja noihin”.
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (kok.)
