Yksi Orpon hallituksen tärkeimmistä ja suurimmista reformeista, paikallisen sopimisen mahdollistaminen entistä laajemmalle joukolle, on saapunut eduskuntaan. Asiaa tullaan käsittelemään perusteellisesti eduskunnassa ja erityisesti työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, jonka jäsenenä toimin.

Nyt säädettävällä lainsäädännöllä poistamme työmarkkinoilta eriarvoisuutta ja mahdollistamme sopimisen osapuolille, joilta se on aiemmin evätty. Keskeisin muutos on se, että myös järjestäytymättömät työnantajat voivat sopia samoista asioista työehtosopimusten puitteissa kuin järjestäytyneet työnantajat. Lisäksi mahdollistamme sopimisen myös niillä työpaikoilla, joilla ei ole työehtosopimuksessa tarkoitettua edustajaa. Tämä lisää työmarkkinoiden toimivuutta, parantaa kilpailukykyä ja mahdollistaa kaikkien osapuolten menestymisen. 

Moni on kysynyt miksi uudistusta tarvitaan? Suomessa talous ei ole kasvanut 15 vuoteen. Taloutemme tilanne on vakava ja siksi meidän on uudistettava myös työmarkkinoitamme, jotta pystymme parantamaan kilpailukykyämme. 

Työelämä on valtavassa murroksessa. Emme ole onnistuneet lisäämään työn tuottavuutta emmekä vastaamaan muuttuneisiin työelämän vaatimuksiin. Erityisesti tekninen kehitys ja globalisaatio ovat johtaneet siihen, että eri yritysten ja ammattiryhmien toimintaympäristö ja tilanteet ovat yhä erilaisempia ja muuttuvat aiempaa nopeammin. Tämä johtuu innovaatiotoiminnan merkityksen kasvusta ja siitä, että tietotekniikan kehitys ja globalisaatio vaikuttavat hyvin eri tavoin eri ammateissa. Paikallisen sopimisen lisääminen tuo joustavuutta mikä parantaa työn tuottavuutta ja vastaa muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksiin. 

Uskon vahvasti, että paikallinen sopiminen tarjoaa monia hyötyjä sekä työnantajille että työntekijöille. Se mahdollistaa yrityskohtaisesti sovittavat joustot, jotka tukevat toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta. Samalla työntekijät voivat saada enemmän vaikuttamismahdollisuuksia työolosuhteisiinsa ja hyvinvointiinsa. Kun työpaikalla voidaan neuvotella paikallisesti, päätöksenteko on nopeampaa ja mukautuu paremmin yrityksen ja työntekijöiden tarpeisiin. Sopiminen voi parhaimmillaan johtaa innovatiivisempiin ratkaisuihin, parempaan työtyytyväisyyteen ja kilpailukykyyn. Paikallinen sopiminen edellyttää kuitenkin avointa vuoropuhelua, luottamusta ja selkeitä pelisääntöjä, jotta sopimuksen molemmat osapuolet kokevat hyötyvänsä yhteistyöstä.

Pelottelun sijaan meidän onkin keskityttävä tukemaan yrityksiä, työnantajia ja työntekijöitä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa eripuran ja riidan kylväminen sekä väkinäisten jakolinjojen alleviivaaminen johtavat vain siihen, että emme pärjää kilpailussa. 

Eripuran kylvämisestä ja tahallisesta harhaanjohtamisesta antoi parhaan esimerkin vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson hallituksen esityksen julkistamisen jälkeen. Hän esitti sosiaalisessa mediassa, että ”Niillä aloilla, joilla neuvotteluasema on vahva, pärjätään varmaan jatkossakin, mutta muualla nämä uudistukset tulevat näkymään työehtojen heikentymisenä. Ammattiliittojen laskelmien mukaan työntekijöiden vuosiansiot voisivat laskea jopa 10-20.0000 eurolla, mikäli kaikki heikennysmahdollisuudet käytetään ilman tasapuolista neuvotteluasemaa.” Ilmeisesti puheenjohtaja oli löytänyt tietonsa Teollisuusliiton ulostulosta, joka ei vastannut puheenjohtajan rajusti liioiteltua ulostuloa. Tämä on räikeä esimerkki siitä miten ihmisille halutaan suorastaan antaa väärää tietoa työehtosopimusten mahdollisuuksista. 

Kyseenalainen oli myös Teollisuusliiton laskelma, joka perustui Teknologiateollisuuden työehtosopimukseen. Alalla jossa on työvoimapula ja jossa työntekijät ovat hyvin koulutettuja, on erittäin epätodennäköistä, että kukaan lähtisi sopimaan itsellensä esitettyjä palkanalennuksia. Uhkakuvan luomisesta huolimatta tahdon kiittää Teollisuusliittoa siitä, että he totesivat ” Eivät tällaiset sopimukset ole realismia monissakaan yrityksissä.” 

Paikallista sopimista koskeva esitys ja sen laatiminen on esimerkki siitä, miten työntekijäjärjestöjä kuullaan ja miten esityksiin voi vaikuttaa lausuntokierroksella. Paikallista sopimista koskevaan esitykseen on lausuntokierroksella lisätty esimerkiksi laiminlyöntimaksu järjestäytymättömille työnantajille, mikäli paikallista sopimusta ei toimiteta työsuojeluviranomaiselle. Laiminlyöntimaksun suuruus olisi 1 000–10 000 euroa. Maksua on väitetty liian pieneksi, mutta tosiasiassa se on suuri monelle pienelle ja keskisuurellekin yritykselle. 

Lisäksi otimme huomioon luottamusmiesjärjestelmän vakiintuneen aseman ja erityisesti ILOn yleissopimuksista ilmenevät periaatteet ja työehtosopimusosapuolten sopimusautonomian, jonka seurauksena on perusteltua jatkossakin lähteä siitä, että paikallisen sopimuksen osapuoleksi voidaan ensisijaisesti työehtosopimuksessa edellyttää luottamusmiestä. Tätä perustelee myös luottamusmiesten koulutus ja osaaminen paikallisten sopimusten tekemiseen. 

Suomessa on runsaasti työpaikkoja, joissa ei ole työehtosopimuksen edellyttämää henkilöstön edustajaa eli tyypillisimmin luottamusmiestä. Tällaisia tilanteita ilmenee sekä normaalisitovuuskentässä että yleissitovuuskentässä. Edustajan puuttuminen on osittain sattumanvaraista riippuen tehtävään halukkaiden puuttumisesta ja järjestäytymättömässä kentässä myös työntekijöiden mahdollisuudesta valita luottamusmies. 

Olemme nähneet, että työntekijöiden järjestäytymisaste laskee. Siksi onkin viimeinen aika mahdollistaa paikallinen sopiminen kaikille osapuolille. Ei ole kenenkään etu, että yrityksessä, jossa ei ole työehtosopimuksen edellyttämää osapuolta, paikallista sopimusta ei voida tehdä riippumatta siitä, onko kysymys järjestäytyneestä vai järjestäytymättömästä yrityksestä. Suomessa on myös järjestäytymisvapaus. Nykyinen lainsäädäntö voisi pakottaa liittymisen liittoon, jos paikallinen sopimus haluttaisiin tehdä. Näin ei voi olla. 

Karoliina Partanen

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (kok.)

Katso kaikki kirjoitukset